Publicerad: 2009-12-27
Pedofiiliskandaali, joka on koskettanut yli kymmentä uhria, on paljastunut luterilaisen kirkon sisäisen herätysliikkeen piirissä Pohjanmaalla Pietarsaaressa. Vuosikymmenien pimennossa pysyminen on syynä siihen, että uhrien kokonaislukumäärä on tuntematon.
Merkittävä määrä ihmisiä, jotka ovat nyttemmin nelissäkymmenissä, ovat olleet kohteena pedofiilin vakavalle hyväksikäytölle Pietarsaaressa Pohjanmaalla Suomessa. Jotkut uhreista voivat psyykkisesti hyvin huonosti ja ovat alkaneet kertoa tapahtuneista muun muassa allekirjoittaneelle.
Hyväksikäytöt, jotka ovat tapahtuneet 80-luvulla, ovat olleet uhrien läheisten ja pedofiilin kotiseurakunnan tiedossa. Hyväksikäyttötapaukset kuitenkin vaiennettiin ja olivat pimennossa useiden vuosikymmenien ajan.
Pedofiili, joka kuoli 80-luvulla, oli tunnettu henkilö lestadiolaisen herätysliikkeen piirissä ja toimi maallikkosaarnaajana lestadiolaisessa ”itäisessä suuntauksessa”. Hän oli aikanaan hyvin pidetty pyhäkoulun opettaja kotiseurakunnassaan.
Osa uhreista (joiden kokonaismäärää ei salailun tähden koskaan selvitetty ensimmäisten tapausten paljastuessa) eivät saaneet apua ja puolustamista läheisiltä ja senaikaiselta seurakunnanjohdolta, jotka tiesivät asian. Tämä kaikki on aiheuttanut sen, että useita uhreja on kehotettu kärsimään yksinäisyydessään monien vuosien ajan.
Joidenkin uhrien todistajanlausuntojen mukaan oli pedofiilillä hyvin kehittynyt kyky vetää puoleensa lapsia. Muun muassa kuuluisalla saarnaajalla oli aina karkkia taskuissaan.
Osa uhreista on kertonut henkilökohtaisissa todistajanlausunnoissa allekirjoittaneelle, että kuuluisa saarnaaja ”ahdisteli jatkuvasti heitä”. He olivat, todistajanlausuntojensa mukaan, ”vakavan hyväksikäytön uhreja” ja pedofiilin on kerrottu yksinkertaisesti ollen kykenemätön kontrolloimaan itseään, vaikkakin joissakin tilanteissa kiinnijäämisen riski on ollut hyvin suuri.
Useat uhreista kuuluivat samaan sulkeutuneeseen sisäpiiriin seurakunnan sisällä kuin pedofiili ja johtuen läheisistä vuorovaikutuksista tämän ryhmän sisällä olivat useat pienet lapset jatkuvan hyväksikäytön uhan alla ilman mahdollisuutta päästä pois.
Eräs lapsiuhrin lähiomainen sai kiinni pedofiilin itse teosta hyvin aikaisin hyväksikäyttöjen sarjassa. Asiasta kuitenkin vaiettiin seurakunnassa ja vakavat hyväksikäytöt saivat jatkua useita vuosia eteenpäin.
Osa tunnetuista uhreista oli lapsuus- ja nuoruusaikanaan systemaattisen ja hyvin vakavan pahoinpitelyn uhreina vanhempiensa toimesta, jotka yrittivät pakottaa lapset täydelliseen tottelevaisuuteen ja alistumiseen vaatien päivittäin näyttämään katumusta ja tunnustamaan osittain keksittyjä ”syntejä”.
Tunnetun pedofiilin ympärille, ja vakavien hyväksikäyttöjen peittelyjen suojaamana, kasvoi suljettu ja kova ”sisäpiiri” seurakunnan sisällä. Seurakunnan johto salli ”kotirauhan vuoksi” aina vain enemmän ääriryhmän piirteitä saaneen sisäpiirin itse päättää minkä katsoivat olevan syntiä.
Epäonnistumista puuttua tämän sisäpiirin toimintaan seliteltiin verukkeilla haluta osoittaa ”rakkautta” sisäpiirin jäseniä kohtaan ja nöyrällä halulla ”olla aiheuttamatta hajaannusta”. Tämän kyseisen rakkauden tulokset ovat osoittautuneet aiheuttaneen hyvin paljon ylimääräistä ja pitkittynyttä kärsimystä uhreille.
Lasten ja lastenlasten määrä sisäpiirin sisällä on aikojen kuluessa kasvanut johtuen isoista perheistä ja avioliitoista toistensa kanssa, ja nyttemmin muodostaa merkittävän ryhmän avoimemman seurakunnan sisällä. Ryhmä kehittyi myös ajan saatossa seurakunnan pedofiiliskandaalin peittelyjen suojaamana enenevässä määrin lahkomaiseksi avoimen seurakunnan sisällä, jossa vanhemmat ja sisarperheet vahtivat toisiaan hyvin vahvasti.
Tätä ryhmää on pedofiilin kuoleman jälkeen hallinnut pedofiilin sukulaiset, mies ja nainen. He, joilla on vahvat persoonallisuudet ja kyky lukea toisia ihmisiä, ovat kyenneet kontrolloimaan huomattavalla tunteettomuudella ja julmuudella lapsia, lapsenlapsia, sukulaisia sekä jossain määrin jopa muita seurakunnan jäseniä.
Ajan kuluessa suljettu sisäpiiri kehitti enenevässä määrin omalaatuisia raamatuntulkintoja ja käsityksiä oikeasta ja väärästä. Heidän vaikutusvaltansa koko Pohjoiskalotin alueen herätysliikkeen sisällä on vuosien saatossa kasvanut heidän ollessaan vaikuttamassa uusien maallikkosaarnaajien valitsemiseen.
Erään kyseistä sulkeutuneen ryhmän johtajia sympatisoivan saarnaajaryhmän sisällä on seuraavina vuosina kehittynyt tietoinen ja omalaatuinen saarnaustapa, johon tunnusomaisesti on kuulunut hyvin vahvoja tunteellisia ilmauksia. Monet sulkeutuneen ryhmän ulkopuolella ovat reagoineet vahvasti tälle, mitä lähinnä voidaan pitää järjettömänä huutamisena ja haukkumisena saarnastuolista.
Näiden saarnaajien keskuudessa on laajalle levinnyt käsitys, että kehottava ja suggestoiva saarnaamistapa liittyy joillakin tavoin Pyhän Hengen voiman ilmentymiin. He ovat ilmeisen täysin väärässä.
Äärimmäisen kovaäänisiä saarnoja, lakihenkisyydellä ja mielivaltaisilla raamatuntulkinnoilla höystettynä, on esiintynyt sekä radiolähetyksissä että suurkokouksissa herätysliikkeen sisällä, mikä on jotain, joka on päässyt mahdolliseksi kun lahkoa muistuttavan sisäpiirin vaikutusvallan on sallittu kasvaa.
Useiden uhrien haastattelujen jälkeen, voidaan päätellä, että kaksi edesmenneeseen pedofiiliin liittyvää henkilöä nousevat esille, mies ja nainen. Nämä kaksi ovat myös aktiivisesti olleet osallisina suojelemassa pedofiiliä hyväksikäyttöjen paljastuttua varhaisessa vaiheessa.
Johtavien ryhmien metodit käsitellä ihmissuhteita ryhmän sisällä viittaavat äärimmäisen korkeaan kykyyn manipuloida ja kontrolloida ihmisiä vahtimalla toinen toistaan ja uskonnollisella syyllistämisellä, mikä on joissakin tapauksissa johtanut aivopesua muistuttavaan mielentilaan.
Jotkin uhreista elävät avioliitoissa ihmisten kanssa, jotka ovat kasvaneet terveemmissä olosuhteissa ja terveemmän Kirjoituksiin liittyvän näkemyksen parissa, mikä on saanut heidät reagoimaan. Jotkut ovat onnistuneet vapauttamaan itsensä ryhmän sisällä olevin johtavien hahmojen manipulatiivisesta vaikutusvallasta.
Yritykset päästä vapaaksi ovat yleensä johtaneet vielä ylimääräiseen syyllistämiseen kapinoinnista johtajia vastaan ja syytöksistä haluta vahingoittaa perheen ja ryhmän mainetta.
Uhrien todistajanlausuntojen mukaan ryhmän johtavilla hahmoilla on ollut melkein rajaton valta joihinkin sisäpiirin jäseniin, kun jäsenet ovat huolellisesti kontrolloineet ja syyttäneet toisiaan ja ilmoittaneet ryhmän johtajille epätoivottavasta käytöksestä.
Epäasianmukaista käytöstä on esimerkiksi voinut olla sopimatonta pukeutuminen tai korujen pitäminen.
He, joita oli kontrolloitu kovimmin suljetun piirin sisällä, oli myös kannustettu, tiukassa tottelevaisuudessa ryhmän vanhempien johtajien käskyille ja raamatuntulkinnoille, käyttämään ankaria metodeja kontrolloimaan omia perheitään. Mielipiteiden alistaminen on sanottu olleen erittäin voimakasta ja ulottunut joissakin tapauksissa jopa siihen mitä kontrolloitujen ryhmän jäsenten makuuhuoneissa tapahtuu.
Ystävät ja tuttavat suljetussa sisäpiirissä esimerkiksi ovat voineet tulla määrätyiksi johtajiensa toimesta mennä vierailemaan paikalliseen tai muuhun seurakuntaan välittääkseen viestejä johtajiltaan. Tehtävänä on saattanut olla esittää syytöksiä epäasianmukaisesta käytöksestä tai vain keräämään tietoa johtajille myöhempää raportointia varten.
Suljettu sisäpiiri on useiden vuosikymmenien ajan sijoittanut lapsia, sukulaisia ja muita sympatisoijia (jotka usein liittyivät sukuun naimisiin menemällä) useisiin herätyksen Pohjanmaan, Pohjois- Ruotsin ja Norjan paikallisseurakuntiin.
Useissa tapauksissa tämä kasvava ryhmä on onnistunut saamaan johtokuntapaikkoja paikallisiin seurakuntiin, joissa tehtävänä on saattanut olla pyrkiä estämään erilaisia paikallisia aloitteita uusille seurakunta-aktiviteeteille tai varmistaa, että ryhmän omat jäsenet kykenevät vaikuttamaan näihin hankkeisiin.
Pedofilia hyväksikäytöt on ilmoitettu paikalliselle poliisiasemalle Pietarsaaressa lauantaina 14. marraskuuta 2009. Allekirjoittaneen päättäväisen lukitulla ulko-ovella koputtamisen jälkeen jätettiin ilmoitus henkilökohtaisesti allekirjoittaneen toimesta, 24 tunnin sisällä siitä kun allekirjoittanut oli saanut kuulla ensimmäiset todistajanlausunnot yhdeltä uhreista.
Uhrien vuoksi on tärkeää todeta, että ilmoitus poliisille pedofiliasta (jota nyttemmin kuollut saarnaaja harjoitti ja jota hän toistuvasti pyysi anteeksi uhreiltaan) oli täysin minun oma aloitteeni. Kun poliisiraportti tuli uhrien tietoon alkoi joku välittömästi levittää virheellisiä huhuja allekirjoittaneesta, mikä on suuresti pahentanut uhrien traumoja ja vahvistanut heidän keskuudessaan epäluottamusta parantumisen toivon ja vapautumisen sijasta, joita he niin epätoivoisesti tarvitsevat.
Allekirjoittaneella ei ole epäilyksen häivääkään etteikö päätös ilmoittaa poliisille ollut oikea. Sen sijaan ilmoittaminen oli hyvin tärkeä ensimmäinen askel pyrkimyksessä tervehdyttää petetyt uhrit.
Ensimmäisen uhrin kerrottua kokemuksistaan allekirjoittaneelle, jota suljetun ryhmän perspektiivistä täytyy pitää ”ulkopuolisena”, useampia uhreja on suoraan tai epäsuorasti pyytänyt apua allekirjoittaneelta. Uhrit olivat ennen tätä kohdanneet seurakunnan taholta haluttomuutta niin sanotusti: ”kaivaa vanhoja asioita, jotka jo ennestään olivat anteeksiannettuja”.
Uhrien halu selvittää asia leimattiin siten joksikin ei-hyväksyttäväksi asiaksi ja heidät jätettiin yksin kukin omalle taholleen ilman tukea avoimelta seurakunnalta. Sisempi lahko seurakunnan sisällä pystyi siten syyllistämällä useiden vuosien ajan vapaasti esittämään vakavia syytöksiä uhrien petollisuudesta, kapinasta ja ”hajaannuksen tuottamisesta”.
Useat uhreista sanovat, että he kärsivät eniten pettämisestä, joka ei estänyt hyväksikäyttöjä aikaisessa vaiheessa kun siihen vielä oli mahdollisuus puuttua, ja ympäröivän avoimen seurakunnan pettämisestä, jossa tiedettiin mitä tapahtui, mutta ei huolehdittu uhreista eikä otettu heitä vakavasti.
Nämä pettämiset muodostavat tänään hyvin pimeän taustan, joka selittää sen, että jotkut uhrit kokevat hyvin syvää epäluottamusta seurakuntaa ja yleisesti kristittyjä kohtaan. Pettäminen on uskollisuuden vastakohta, koska usko ja luottamus vaativat uskollisuuden ja uskottavuuden kohteen. On aina oltava olemassa hyvä syy uskoa ja luottaa johonkin.
Jos on totta, että usko ja luottamus siirtyvät tavalla, jota voidaan kuvata sanoilla: “uskosta uskoon”, silloin on yhtälailla totta, että epäluottamus siirtyy tavalla, jota voidaan kuvata sanoilla: ”pettämisestä pettämiseen” (Room. 1:17).
Yksi syistä allekirjoittaneen ilmoitukseen poliisille oli toimia vastaan niitä kamalia seurauksia, jotka olivat tulleet petettyjen uhrien uskonelämään. Ilmoitus oli yksi signaali siitä, että asia otetaan nyt vakavasti ja että pettäminen ei ole enää sallittua tai jotain, mitä Raamatun Jumala katsoo sormiensa välistä (Ilm. 21:8).
Kun allekirjoittanut suostui uhrien ilmaisemaan pyyntöön saada apua, oli uhreille kerrottu sisäpiiristä, joka yritti peitellä skandaalia, että allekirjoittanut on vaimonhakkaaja ja kärsii psyykkisistä sairauksista (psykoosi oli erityisesti mainittu) ja muista samanlaisista asioista.
Auttaakseen uhreja etteivät he tulisi katkeran epäluulonsynnyttämisyrityksen harhauttamiksi (ehkä pyrkimyksenään suojella siihen asti onnistunutta peittelyä) tarjosi allekirjoittanut, että uhrit ottaisivat suoraan yhteyttä allekirjoittaneen vaimoon varmistuakseen huhujen todenperäisyydestä.
Jottei uskottavuus vähenisi, ei allekirjoittaneen vaimoa ollut informoitu etukäteen tulevista kyselyistä tai edes mistä asiassa oli kyse. Vieläkään tämän artikkelin kirjoittamishetkellä ei allekirjoittaneen vaimo tiedä artikkelin pääsisältöä. Nyttemmin kuollut pedofiili oli allekirjoittaneen vaimon pyhäkoulunopettaja.
Yritys hyökätä näitä tähän mennessä alkukankeita avunantamistoimenpideyrityksiä vastaan muistuttaa, olematta ollenkaan kaukaa haettua, hyökkäyksiä ambulansseja vastaan eräässä hyvin tunnetussa konfliktissa Lähi-idässä.
Uhrien kokonaismäärä ei vielä ole tunnettu, koska mitään selvitystyötä ei voida tehdä ympäristössä, jota on leimannut peittelyt ja syyttely ” kalastamisesta armon meressä”.
On tunnettua sisäpiirin sisällä, että osa johtajista ryhmän sisällä ”lukee kirouksia” kristittyjen ylle, joilla on eriäviä näkemyksiä. Kirouksia on voitu myös lukea herätysliikkeen muiden seurakuntien jäsenten ylle, jotka eivät täysin jaa ryhmän lakihenkisyyttä ja jossakin määrin omintakeisia raamatuntulkintoja.
Uhrit, jotka tuntevat ryhmän johtajien enenevässä määrin äärimmäisyyksiin menevät tavat ajatella ja kontrolloida muita, paljastavat, että ryhmä sallii itsensä turvautua tietoisiin valheisiin suojellakseen omaa ryhmäänsä.
Ryhmän vahvimmat persoonallisuudet ovat kirjoittamishetkellä aktiivisia Skutnäsin rukoushuoneen jäseniä Pietarsaaressa ja heillä on, seurakunnan edustajien mukaan, paikkoja johtokunnassa, mikä on mainittu yhtenä syynä sille miksi seurakunnan johto ei vielä ole tullut yhteen käsittelemään kokonaisvaltaisesti ja kokosydämisesti asiaa tavalla, joka antaisi uhreille konkreettisen ja näkyvän todisteen siitä, että pettämisen aika on ohi.
Ulkopuolisille ja hengellisesti kehittymättömille, joita on estetty hengellisesti kypsymästä johtuen sisäpiirin hämmennyksestä, osoittaa Raamattu esimerkin siitä, miten Jeesus käsitteli Saatanan yritystä eksyttää häntä (kun Jeesus oli Saatanan kiusaamana). Jeesus osoitti siis miten sellaiseen pitää vastata kun hän vastasi Saatanan raamatulliseen hölynpölyyn yksinkertaisin sanoin: ”On myös kirjoitettu” (Matt 4:7).
Raamatussa on siis olemassa noin 1500 sivua (riippuen painoksesta), joita pitää verrata sellaisiin yksittäisiin hajanaisiin raamatunkohtiin, joita fanaatikot nyppivät niiden tekstikonteksteistaan.
Uhreilla on nyt tarve saada näkyviä todisteita konkreettisen toiminnan muodossa, jotta syntyisi luottamus seurakuntaa kohtaan ja aito vilpittömyys sovituksen etsimisessä.
Samalla tavoin kuin Paavalin tapauksessa, joka vainosi Herran Jeesuksen seurakuntaa, ei voida nytkään keneltäkään vaatia luottamusta ennen kuin on olemassa todellisia todisteita sydämen muutoksesta, jonka todistajat voivat vahvistaa. Aikaisemmat petolliset henkilöt eivät voi vaatia itseään pidettäväksi uskottavina todistajina.
Todisteita pitää ensin pystyä osoittamaan ja minkä jälkeen pitää seurata uskottavia todistajanlausuntoja aidoista sydämenmuutoksista. Vuosikymmenien manipuloinnin ja pettämisen jälkeen, luottamuksen ansaitseminen on uhrien esivaatimus ennen kuin he rohkenevat luottaa, että todellinen ja syvällinen sovinto on mahdollinen.
Myös muut paikallisen seurakunnan jäsenet ja seurakunnat herätysliikkeen sisällä Pohjoiskalotilla, jotka on raiskattu Taliban-tyyppisen Skutnäsin ryhmän toimesta, tarvitsevat avoimen tunnustuksen uhrien pettämisestä ja epäonnistumisesta puuttua sisäpiiriin, jotta yksilöille ja kokonaisille seurakunnille tehdyt huomattavat haavat korjautuisivat. Nyt on toiminnan aika.
Lyhyesti sanottuna tässä on kyse uskosta ts. uskollisuudesta ja uskottavuudesta, joka antaa edellytykset uskolle ja tätä tarvitaan vastapainona ennen tapahtuneelle pettämiselle. Uhrien pitää uskaltaa luottaa, että heidän paikallinen seurakunta voi tarjota heille parantavan ympäristön, joka toivottaa heidät tervetulleiksi todellisesta, pelottomasta ja epäitsekkäästä rakkaudesta käsin, varustettuna auttamaan heitä löytämään parantuminen heidän haavoihinsa.
Tavallisesti ilmenevä haava seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen on ongelmat seksuaali-identiteetin kanssa. Nämä eivät varmasti aina ole seurausta, mutta sellaisia seurauksia voi ilmetä joskus, ja seurakunnat, joissa on uhreja, jotka tarvitsevat apua näihin, täytyvät siis olla valmiita vastaamaan tähän todellisuuteen.
Mutta, kaikkien vakavien hyväksikäyttöjen, ja kaikkien pahoinpitelyjen ja vuosien manipulointien, ja hämäämisen savun* hälvenemisen jälkeen, voi avautua aivan uusia mahdollisuuksia, jotka Hänen armonsa kautta, Jumala voi tehdä uudeksi! (Ilm. 21, koko luku)
Rolf Lampa
rolf.lampa@rilnews.org
Alahuomautuksia:
* ”savu” – Raamatullista kuvakieltä, joka tarkoittaa ”merkittävästi heikentynyttä näkyvyyttä” (myös ”oivallus” kuvallisessa merkityksessä). Savu tuo myös mukanaan pahoinvointia aiheuttavan ja pistävän hajun, ts. vahvan epämiellyttävän olon ja jopa vaaran sisään hengitettäessä.
* Rilpedia – Tekstissä on linkkejä Rilpediaan, RIL Newsin sisarsivustoon. Rilpediassa voi vielä olla jäljellä linkkejä artikkeleihin, jotka eivät ole ”lapsiystävällisiä”, ts. sellaisia, joista Rilpedia ja RIL News eivät vastaa. Ilmoita epäasiallisista artikkeleista niin voimme nopeasti korjata ne.
